Työsuhdetekijänoikeus

Vihreiden kansanedustaja Kirsi Ojansuu on jättänyt hallitukselle erittäin ajankohtaisen kysymyksen koskien tekijänoikeuslain uudistamista. Opetusministeriössä selvitetään paraikaa, tulisiko tekijänoikeuslakiin ottaa olettama, jonka mukaan työ- ja virkasuhteessa luotujen teosten taloudelliset oikeudet siirtyvät lain nojalla työnantajalle, jolleivät osapuolet toisin sovi. Mikäli näin tapahtuisi, heikentyisi luovan työn tekijöiden asema oleellisesti.

Tässä allekirjoittamani Kirsi Ojansuun laatima kirjallinen kysymys kokonaisuudessaan:

Sivistysvaltion lainsäädännössä on perinteisesti suojattu heikompaa osapuolta. Voimassa olevan tekijänoikeuslain mukaan sillä, joka on luonut teoksen, on tekijänoikeus teokseen. Tekijä voi siirtää oikeutensa edelleen. Demokraattisessa sopimusyhteiskunnassa tekijällä on näin oikeus päättää, kenelle ja millä ehdoin hän oikeutensa luovuttaa. Tämä on ollut suomalaisenkin yhteiskunnan perusarvoja.

Hallitusohjelmassa ei sovittu työsuhdeolettaman sisällyttämisestä tekijänoikeuslakiin. Tästä huolimatta hallitus päätti marraskuussa 2007, että määräaikaan mennessä selvitetään, tulisiko tekijänoikeuslakiin ottaa olettama, jonka mukaan työ- ja virkasuhteessa luotujen teosten taloudelliset oikeudet siirtyvät lain nojalla työnantajalle, jolleivät osapuolet toisin sovi. Opetusministeriö kutsui selvitysmieheksi oikeusneuvos Mikko Tulokkaan, jonka selvitys valmistui kesäkuussa 2008.

Tulokkaan selvitykseen sisältyy säännösehdotus. Olettamasäännöksen mukaan työnantajalla olisi oikeus käyttää työntekijän työtehtävissään luomaa teosta ja määrätä siitä haluamallaan tavalla. Tämän käyttöoikeuden piiriin kuuluisivat myös teoksen myöhemmät hyödyntämismahdollisuudet.

Laatimastaan ehdotuksesta huolimatta Tulokas totesi selvityksessä seuraavaa:
"Epäilemättä jatkossakin tultaisiin toimeen ilman lakiin kirjattua olettamasäännöstä. Sääntely ei ole välttämätöntä, mutta se voisi osaltaan edistää teosten tehokasta hyödyntämistä sekä selkeyttää oikeudellista tilannetta."

Edelleen selvityksen mukaan:
"Ehdotuksen tarkoituksena ei ole muuttaa nykyistä oikeustilannetta työnantajan ja työntekijän välillä, vaan jäsentää ja selventää sitä osin muuttuneissa olosuhteissa."

Työsuhdeolettamaa vaatineet työnantajat hyötyisivät säännöksestä, koska se paitsi siirtäisi heille työntekijöiden tekijänoikeuksia suoraan lain nojalla myös parantaisi heidän asemaansa neuvoteltaessa oikeuksien siirron ehdoista. Työnantajayritykset ovat kuitenkin nykylainsäädännölläkin saaneet neuvotelluiksi tarvitsemansa tekijänoikeudet.

Oudoksi esityksen tekee se tosiasia, ettei ole myöskään olemassa oikeudellista epävarmuutta tai oikeusriitoja, jotka vaatisivat työsuhdeolettaman kirjaamista lakiin.

Mahdollisen työsuhdeolettamasääntelyn taloudellisia vaikutuksia voi olla vaikea tarkasti arvioida, mutta on todennäköistä, että jos lakiin tulisi selvitysmiehen ehdottama säännös, työnantajan ei kannattaisi sopia tekijänoikeuksista työntekijöiden kanssa. Tämä olisi omiaan synnyttämään tulonsiirtoja työntekijöiltä työnantajille.

Säännös antaisi työnantajalle myös käytännössä rajoittamattomat oikeudet käyttää teosta. Tekijänoikeuksista sopiminen ei enää olisi todennäköistä, koska sopiminen johtaisi työnantajan kannalta olettamaa huonompaan tulokseen. Näin nykyinen tekijänoikeussopimuksiin ja niiden suppeaan tulkintaan pohjautuva järjestelmä romuttuisi.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Valmisteleeko opetusministeriö tekijänoikeuslain uudistamista Tulokkaan esityksen pohjalta,

miten uudistuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja lainsäädännöllistä perusperiaatetta heikomman osapuolen suojaamisesta eli tekijän oikeutta omiin teoksiinsa ja

miten selvitetään ne taloudelliset vaikutukset, jotka työsuhdeolettaman muutos aikaansaisi?


Helsingissä 26 päivänä maaliskuuta 2009

Kirsi Ojansuu /vihr
Outi Alanko-Kahiluoto /vihr
Heli Järvinen /vihr
Minna Sirnö /vas
Oras Tynkkynen /vihr
Erkki Pulliainen /vihr
Valto Koski /sd
Tanja Karpela /kesk
Jutta Urpilainen /sd
Tommy Tabermann /sd
Tuula Peltonen /sd Matti Saarinen /sd
Aila Paloniemi /kesk
Markus Mustajärvi /vas
Merja Kyllönen /vas
Mikko Alatalo /kesk
Oiva Kaltiokumpu /kesk
Heli Paasio /sd

Koulunkäyntiavustajat työttömyysturvan piiriin

On kummallista, että Suomessa joutuu edelleen olemaan iloinen siitä, että joillekin työntekijäryhmille aletaan myöntää työttömyyspäivärahaa! Viimeksi sain iloita tästä tieteen- ja taiteentekijöiden kohdalla, kun työ- ja elinkeinoministeriö toteutti hallitusohjelmaan taistelemani kirjauksen siitä, että tutkijoiden ja taiteilijoiden mahdollisuutta saada työttömyysturvaa helpotetaan. Nyt saan olla iloinen siitä, että koulunkäyntiavustajat, joiden asiaa olen pitänyt esillä etenkin kaupunginvaltuustossa ja opetuslautakunnassa, alkavat vihdoin saada työttömyysturvaa kesäkuukausilta!

Koulunkäyntivustajat ovat useinmiten töissä määräaikaisilla työsuhteilla syksystä kevääseen ja lomautettuna lukukausien välissä olevat lomat. Koulunkäyntiavustajan työtä tekevällä ei ole toukokuun lopussa tietoa siitä, jatkuuko hänen työnsä syksyllä vai ei. Tilanne on perusteeton, koska koulunkäyntiavustajien tarve on aivan yhtä jatkuva kuin opettajienkin tarve.

Työministeri Cronbergin työn ansiosta tähän tulee nyt muutos. Kesäkuun alustava voimaan tulevan lain myötä koulunkäyntiavustajat, joiden työsuhde keskeytetään loman ajaksi, alkavat saada lomakuukausilta työttömyyskorvausta.

Koulunkäyntiavustajien aseman parantaminen on aivan välttämätöntä ja on suoranainen häpeä, että sitä on saatu näin pitkään odottaa. Kaikkein paras olisi, jos kaupungit ja kunnat maksaisivat koulunkäyntiavustajilleen kesän ajalta palkkaa kuten opettajille pääsääntöisesti maksetaan. On törkeää riistää muutenkin pienipalkkaista ammattikuntaa ja pakottaa koulunkäyntiavustajat elämään kesäaika pienellä työttömyyskorvauksella ilman lomarahoja.

Kun lisäksi erityislasten määrä jatkuvasti kasvaa, on myös koulunkäyntiavustajille koko ajan töitä entistä enemmän. Kysymys ei ole vain moraalinen vaan myös käytännöllinen ja pedagoginen. Koulunkäyntiavustajien huonoista työehdoista ei kärsi vain tämä ammattikunta, vaan myös oppilaat ja opettajat. Koulunkäyntiavustajat kuuluvat koulumaailmaan samalla välttämättömyydellä kuin jumppasali ja rehtori. Lisäksi koulunkäyntiavustajien työ on erittäin vastuullista ja vaativaa, minkä vuoksi olisi ensiarvoisen tärkeää huolehtia heidän jaksamisestaan.

Olen aikaisemmin kirjoittanut koulunkäyntiavustajista mm. täällä (puhe kaupunginvaltuustossa), ja täällä (blogikirjoitus). Koulunkäyntiavustajien kesäkeskeytyksiä koskevasta valtuustokysymyksestäni käytiin muutama vuosi sitten vilkasta keskustelua myös Helsingin Sanomien blogissa.

Kehitysrahoituksesta

Kehitysministeri Paavo Väyrysen mukaan hallitus päätti eilen kehysriihessä, että kehitysapurahojen osuus bruttokansantuotteesta kasvaa hitaasti mutta varmasti.

Niinpä niin. Kun bkt supistuu, on helppo osoittaa, että prosenttiosuus nousee, vaikkei mitään todellista kasvua tapahdukaan. Tässä piilee eräs nykyisen kehitysrahoituskeskustelun sudenkuopista: kun keskitytään puhumaan pilkun paikasta, vältytään pohtimasta, miten köyhien maiden kykyä tulla toimeen voitaisiin todella vahvistaa.

Virallista kehitysapua tarvitaan ja sen määrää on syytä kasvattaa. Maailman akuutit kriisit aiheuttavat vieläpä entistä suuremman avun tarpeen.

Samalla on kuitenkin välttämätöntä pohtia, mitkä maailman taloudelliset ja poliittiset mekanismit lukitsevat kehitysmaat kurjuuteen, josta ne eivät nouse, vaikka rahaa kaadettaisiin sinne saavilla.

Näihin epäkohtiin voitaisiin pureutua niin kutsutuilla innovatiivisilla kehitysrahoituksen lähteillä eli esimerkiksi lopettamalla veroparatiisit ja asettamalla kansainvälinen valuutanvaihtovero. Samat mekanismit purisivat nykyiseen finanssikriisiin ja auttaisivat ehkäisemään tulevia kriisejä.

Kirjoitan lisää aiheesta kolumnissani Kepan sivuilla.

Pörssiyliopisto

Opetusministeriö uudistaa yliopistolakia. Sivistysvaliokunnassa lausunnolla olevan yliopistolain hallintomalli on kopioitu pörssimaailmasta. Yliopistoa johtaa vaikutusvaltainen rehtori-toimitusjohtaja, tärkeimmistä sidosryhmistä koostuva hallitus oikeana kätenään. Alempi taso, yliopistoyhteisön jäsenistä koostuva kollegio, edustaa analogiassa yrityksen työntekijöitä ja osakkeenomistajia.

Lain muotoilut ovat sellaiset, että hallitus ei ole toiminnastaan suoraan vastuussa kenellekään. Tieteentekijöiden liitto ja Professoriliitto ovatkin esittäneet, että kollegion valtaa pitäisi kasvattaa niin, että sillä olisi oikeus erottaa hallitus.

Yliopistolain uusijat vetoavat mielellään kansainvälisiin esikuviin puolustaessaan yliopistolakiluonnosta. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että hallituksen yliopistolaki on eräiltä osin passé jo syntyessään. Yhdysvalloissa ollaan nimittäin - nykyisen talouskriisin säikäyttäminä -herätty vaatimaan muutoksia pörssiyhtiöiden hallintatapoihin. Talouslehti Financial Timesin mukaan presidentti Obaman hallinto on ryhtynyt rivakoin ottein tehtailemaan lakiesityksiä, joilla vähennetään pörssiyhtiöiden ylimmän johdon yksinvaltaa. Kongressin äänestettäväksi tullee piakkoin esitys, joka antaisi osakkeenomistajille oikeuden ehdottaa hallituksen jäseniä ja erottaa tehtävissään epäonnistuneita johtajia.

Suomessa uuteen yliopistolakiin on sisälytetty ajatus, että yliopiston hallitus voi esittää kollegiolle yksittäisen hallituksen jäsenen vapauttamista tehtävästään. Kollegiolla itsellään ei ole oikeutta ottaa aloitetta yksittäisen jäsenen tai koko hallituksen erottamisessa. Mikäli laki olisi itsensä kanssa johdonmukainen, tämä mahdollisuus voisi kuitenkin siihen hyvin sisältyä. Lakiesityksen mukaan hallitus on tilivastuussa kollegiolle. Eikö siis olisi johdonmukaista antaa kollegiolle täydet valtuudet valvoa hallituksen onnistumista tehtävissään?

Hallitus vastaa myös yliopiston strategiasta ja rahoituksen suuntaamisesta. Yliopistossa nämä ovat väistämättä asioita, joilla vaikutetaan tieteen suuntautumiseen ja sisältöön. Siksi olisi johdonmukaista, että hallitus olisi kaikista päätöksistään vastuussa yliopistolaisista koostuvalle kollegiolle. Uskon, että tämä lisäisi kaivattua demokratiaa ja luottamusta yliopiston sisällä.

Yliopisto isänmaan palveluksessa?

Yliopistolakiesityksessä sanotaan, hivenen vanhahtavaan tapaan, että yliopistojen tehtävänä on "kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa" (§2).

Olisiko tämä se pykälä, johon voi jatkossa vedota puolustaessaan sellaisia aloja kuin kotimaisten kielten tutkimus, kotimainen kirjallisuus, historiatieteet, Suomen maantieteen tutkimus, taidehistoria? Kuka tutkii suomen kieltä, ellemme me itse?

Yliopistojen uusi rahoitusmalli ei saisi johtaa siihen, että luonnontieteellisen ja soveltavan tutkimuksen on helpompi saada rahoitusta kuin humanististen tieteiden ja yhteiskuntatieteiden. Ei saisi, mutta tähän se todennäköisesti johtaa. Olen surullinen siitä, että yliopistouudistusta tuntuu ohjaavan kovin yksioikoinen ja brutaali käsitys siitä, mikä on arvokasta tiedettä. Tietämättömyyttä ei voi antaa anteeksi, jos se johtuu sitä, että ei ole kuunneltu eikä otettu selvää.

Yliopistolaki voi pahimmillaan johtaa siihen, että tieteenalat ja yliopistot eriarvoistuvat, ja että meillä jatkossa on eri kerrosten yliopistoja. Ei siinä muuten mitään, mutta tämä ohentaa tieteen tasoa ja kaventaa tutkimuksen liikkuma-alaa. Tästä puhui professori Pentti Yli-Jokipii rohkeasti viime viikolla Turun yliopistossa pitämässään jäähyväisluennossa.

Valiokunta luokkaretkellä

Sivistysvaliokunta kävi viime viikolla opintomatkalla Englannissa. Edessä olevaa yliopistouudistusta silmällä pitäen halusimme nähdä, miten rahoitus ja hallinto on järjestetty yhdessä maailman eliittiyliopistosta, Oxfordissa, tuossa englanninkielisen maailman vanhimmassa yliopistossa, joka kansainvälisillä rankinglistoilla sijoittuu jatkuvasti kärkisijoille.
Oxfordissa, näin isäntämme meille kertoivat, hallinto perustuu ateenalaiseen demokratiaan, tosin ilman orjia. Ylin valta yliopistossa on yliopistolaisilla itsellään eli opettajista ja henkilöstöstä koostuvalla lähes 4000-jäsenisellä kongregaatiolla - mikä suomeksi sanottuna tarkoittaa, että yliopistolla on aito itsehallinto.

Hallintoa on tosin yritetty reformoida myös Oxfordissa. Yliopiston uusi rehtori ehdotti muutama vuosi sitten, että yliopiston hallituksessa ulkopuolisten määrä olisi kasvatettu enemmistöksi niin, että myös puheenjohtajuus olisi annettu ulkopuolisille. Yliopistolaisista koostuva kongregaatio ei lämmennyt yritysmaailmasta tulleen rehtorinsa ehdotukselle ja rehtorin esitys äänestettiin nurin. Nykyisin Oxfordin 25-jäsenisessä hallituksessa on neljä ulkopuolista jäsentä, joiksi kelpuutetaan esimerkiksi yliopiston entiset hallintovirkamiehet.

Englannissa hallinto on järjestetty Oxfordin tapaan ainoastaan maan toisessa huippuyliopistossa Cambridgessä. Tavisyliopistoissa ulkopuolisten valta on suurempi.

Kuulemamme mukaan Oxfordissa yliopiston itsehallinto tehdään ajoissa selväksi myös lahjoittajille, joille kerrotaan, että Oxford päättää itse akateemisesta strategiastaan ja tutkimuksensa suunnasta. Lahjoittajien on siis turha yrittää vaikuttaa siihen, tutkitaanko heidän rahoillaan heksametrejä vai atomeja.

Vierailumme päätteeksi Oxfordin tutkimusjohtaja esitti yllättäen delegaatiollemme vetoomuksen: Älkää hyvät poliitikot suunnatko rahaa soveltavaan tutkimukseen perustutkimuksen kustannuksella! Valtion ei pidä vaatia tieteeltä hyödyllisyyttä! Ikinä ei voi tietää, millä alalla seuraava läpimurto tapahtuu. Tutkimuksen on saatava harhautua myös poluille, joilta mitään ei löydykään.

Englanti on luokkayhteiskunta, mikä näkyy maassa kaikkialla, mutta erityisesti kouluissa. Vierailimme myös muutamassa koulussa, kahdessa valtion koulussa sekä yhdessä yksityisessä uskonnollisen säätiön avustamassa koulussa. Yksityisiä kouluja on Englannin kouluista vain 7%, mutta eliittiyliopistojen opiskelijoista puolet tulee nimenomaan niistä. Yksityisiä kouluja ja eliittiyliopistoja yhdistävä tekijä ovat korkeat lukukausimaksut.

Kouluista jäi mieleen erityisesti se, että valtion kouluissa köyhimmille lapsille tarjoiltiin ilmainen kouluateria, mutta varakkaiden lapsilla oli omat eväät.

OHJEET TIETEENTEKIJÖIDEN TYÖTTÖMYYSTILANTEESEEN OVAT VALMIIT

Työ- ja elinkeinoministeriö on saanut (vihdoinkin) ulos soveltamisohjeen apurahansaajien työvoimapoliittisista edellytyksistä. Lakimutokset astuivat voimaan 1.1.2009. Ohje on julkinen asiakirja. Ohjeen pitäisi jatkossa löytyä Finlexistä. Ohjeen no on 745/023/2009. Nyt siihen pääse käsiksi Tieteentekijöiden liiton sivuilta klikkaamalla "uutisia - apurahansaajien pääsy työttömyysturvan piiriin helpottuu (10.3.2009)".