Yliopistolain post scriptum

Kolumni Vihreässä Langassa 12.6. 2009

Filosofi David Hume totesi aikoinaan, että "valtiosääntö on hyvä vain siinä määrin kuin se tarjoaa turvaa huonoa hallintoa vastaan".

Humen ajatus on tullut mieleeni useasti tuskaisena edenneen yliopistolakiprosessin aikana. Lähetin Humelle lämpimät terveiset etenkin siinä vaiheessa, kun perustuslakivaliokunnassa saimme lakiesitykseen vihdoin läpi ne korjausvaatimukset, joita oikeusoppineet olivat alusta lähtien esittäneet.

Oikeusoppineet olivat varoittaneet opetusministeriössä valmistellun yliopistolakiesityksen olevan perustuslain vastainen. Perustuslaissa kun sanotaan, että yliopistolla on itsehallintonsa, mikä tarkoittaa muun muassa yliopistojen oikeutta päättää itse omasta hallinnostaan. Itsehallinto takaa, ettei laissa voida suoraan määrätä yliopistojen hallintoelimiin ulkoisten jäsenten enemmistöä. Tämä takaa yliopistojen tieteen, taiteen ja opetuksen vapauden. Myös oikeusministeriö oli alusta alkaen katsonut, että lakiin liittyy säätämisjärjestysongelma. Tästä huolimatta laki ei opetusministeriön jatkovalmistelussa muuttunut.

Voi vain ihmetellä, mikseivät lain valmistelijat ottaneet oikeusoppineiden puheita vakavasti - miksi kuviteltiin, että perustuslain yli voisi noin vain kävellä?

Humea mukaillen voisi todeta, että onneksi meillä on perustuslaki, joka tarjoaa turvaa huonoa hallintoa ja poliittista ohjausta vastaan. Kuten Hume aikoinaan myös tokaisi, "poliittiset kirjoittajat ovat osoittaneet todeksi maksiimin, että minkä tahansa hallitusjärjestelmän suunnittelussa ja valtiosäännön eri pidäkkeitä ja rajoituksia määrättäessä tulisi olettaa, että kaikki vallankäyttäjät ovat lähtökohtaisesti lurjuksia, joilla ei ole toiminnassaan muuta päämäärää kuin yksityinen etunsa".

Perustuslaki ei suojaa meitä vain muiden uudistusinnolta, vaan myös omaltamme, eikä tämä ole kyynisyyttä vaan yksinomaan tervettä kaupunkilaisjärkeä. Vauhdin sokeuttamalle perusoikeuksia suojaava perustuslakikin voi tuntua muinaisuuden jäänteeltä, joka ei enää ollenkaan vastaa ajan henkeä ja sen vaatimuksia.

Vaikka yliopistouudistus olisikin nimenomaan tämän hallituskauden "kärkihanke", jollaiseksi sitä on monotonisesti nimitetty, uudistuksella on vaikutuksensa sukupolvien päähän. Kuten tutkijaystäväni sanoi, myös tulevaisuuden koulutetuimmat poliitikot valmistuvat tulevaisuuden yliopistoista. Koulutus ja politiikka kulkevat käsi kädessä yhteiseen loppuunsa asti. Myöskään demokratian tulevaisuuden näkökulmasta ei ole ollenkaan samantekevää, opetetaanko yliopistoissa myös todellisuuden käsittämisen ehtoja ja saako yliopistoissa kuka tahansa opiskella vaikkapa filosofian historiaa.