Valiokuntatöitä

Kevätlukukausi lähenee loppuaa, niin lapsilla koulussa, kuin itselläni töissä. Eduskunnassa lukukauden loppuminen tuntuu siinä, että isot, keskeneräiset asiat pitäisi pikku hiljaa saada valmiiksi. Yliopistolaki esimerkiksi. Lakilausuntoa on hiottu perustuslakivaliokunnassa jo pari viikkoa. Ratkaiseva käsittely on ensi tiistaina. Tämän jälkeen laki tulee sivistysvaliokuntaan.

Olen perustuslakivaliokunnassa varajäsen. Varajäsenellä on kuitenkin oikeus osallistua valiokunnan kokouksiin ja istua pöydän ääressä päättäjän paikalla, mikäli pöydän äärellä on tyhjiä tuoleja. Varajäsen saa myös äänestää, jos kaikki varsinaiset jäsenet eivät ole paikalla. Ei kai tarvitse ihmetellä, että haluan olla perustuslakivaliokunnassa paikalla, kun yliopistolakia käsitellään.

Yliopistolakiin liittyvien perustuslaillisten kysymysten tuntemisesta on hyötyä myös, kun teemme lausuntoamme sivistysvaliokunnassa. Laissa sanotaan, ettei sellaisia säädöksiä saa noudattaa, jotka ovat perustuslain vastaisia. Kuvitellaan siis, että perustuslakivaliokunta päätyisi esittämään - oikeusoppineiden kritiikin mukaisesti - että ulkopuolisten jäsenten enemmistö yliopistojen hallituksissa rikkoo perustuslaissa määrättyä yliopistojen itsehallintoa. Jos sivistysvaliokunta kuitenkin päättäisi hyväksyä lakiehdotuksen, joka on tältä osin ristiriidassa perustuslain kanssa, lopputulos olisi siinä mielessä kummallinen, että yliopistot eivät kuitenkaan saisi noudattaa yliopistolakia. Yliopistolakikäsittelyn kannalta perustuslakivaliokunnan lausunto on siis hyvin ratkaiseva.

Tulen luopumaan perustuslakivaliokunnan varajäsenyydestäsi heti kun yliopistolaki on hyväksytty. Tämä johtuu siitä, että kalenteriini tulee uusi aamupäivävaliokunta vielä tämän kevään aikana. Siirryn sosiaali- ja terveysvaliokunnan varsinaiseksi jäseneksi Anni Sinnemäen tilalle. Sivistysvaliokunta pysyy kalenterissani edelleen iltapäivävaliokuntana, jossa istun iltapäivät ennen täysistuntoa. Vihreillä ei ole sosiaali- ja terveysvaliokunnassa varapaikkaa, enkä siksi voi olla käytännössä koskaan valiokunnan kokouksista pois, minkä vuoksi en myöskään voi enää toimia perustuslakivaliokunnan varajäsenenä.

Olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen uuteen valiokuntayhdistelmääni. Sosiaalipolitiikka ja koulutus- ja kulttuuripolitiikka ovat kuitenkin itselleni ne alueet, joilla asiantuntemukseni on vahvin. Ne myös linkittyvät toisiinsa. Huomaan sen jatkuvasti myös opetuslautakunnan jäsenenä Helsingissä. Koulupuolella tarvitaan koko ajan enemmän sosiaalipuolen osaamista, sekä moniammatillista, hallintokuntien rajat ylittävää yhteistyötä. Monet tärkeät syrjäytymistä ehkäisevät asiat toteutetaan hallintokuntien välissä, esimerkiksi koulun ja paikallisen kolmannen sektorin toimijan yhteistyönä.

Tällaisesta toiminnasta esimerkki on Vuosaaressa toimiva Pienperheyhdistyksen pyörittämä Varhaisen tuen talo. Se järjestää alueen koululaisille ja heidän perheilleen erilaisia palveluita, mm. perheterapiaa, johon perheet pääsevät ilman lähetettä. Yhteistyö koulujen kanssa tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että koulukuraattorit osaavat suositella perheille omalla alueella toimivaa matalan kynnyksen palvelua, johon pääsee nopeasti ja siis ilman lähetettä, mahdollismman matalan kynnyksen yli.

Traagista on, että Varhaisen tuen talon toiminta uhkaa tämän vuoden lopussa loppua ellei Helsingin kaupunki tule hätiin: Raha-automaattiyhdistyksen määräaikainen tuki on lopumassa, eikä muuta rahoittajaa ole vielä ilmaantunut. On hyvin surullista ja typerää, että monet poikkihallinnolliset, syrjäytymistä ehkäisevät hankkeet ovat nimenomaan määräaikaisen tuen varassa. Kun hanke loppuu, sitä ei välttämättä koskaan saada takaisin, vaikka kokemukset olisivat kuinka hyviä.

Ehkä siksikin on hyvä, että myös poliitikot tekevät monialaisesti työtä useilla eri sektoreilla ja kehittävät niiden välistä yhteistyötä. Ainakin itse olen hyötynyt suuresti siitä, että olen opetustoimen kautta tutustunut siihen, millaista työtä sosiaali- ja terveyspuoli tekevät kouluilla ja oppilaitoksissa. Yksisilämäisyys ja fakkiutuminen eivät sovi politiikkaan, sillä juuri sen, jos minkä, pitäisi olla näkökulman vaihtamisen taitoa.