Valiokunta luokkaretkellä

Sivistysvaliokunta kävi viime viikolla opintomatkalla Englannissa. Edessä olevaa yliopistouudistusta silmällä pitäen halusimme nähdä, miten rahoitus ja hallinto on järjestetty yhdessä maailman eliittiyliopistosta, Oxfordissa, tuossa englanninkielisen maailman vanhimmassa yliopistossa, joka kansainvälisillä rankinglistoilla sijoittuu jatkuvasti kärkisijoille.
Oxfordissa, näin isäntämme meille kertoivat, hallinto perustuu ateenalaiseen demokratiaan, tosin ilman orjia. Ylin valta yliopistossa on yliopistolaisilla itsellään eli opettajista ja henkilöstöstä koostuvalla lähes 4000-jäsenisellä kongregaatiolla - mikä suomeksi sanottuna tarkoittaa, että yliopistolla on aito itsehallinto.

Hallintoa on tosin yritetty reformoida myös Oxfordissa. Yliopiston uusi rehtori ehdotti muutama vuosi sitten, että yliopiston hallituksessa ulkopuolisten määrä olisi kasvatettu enemmistöksi niin, että myös puheenjohtajuus olisi annettu ulkopuolisille. Yliopistolaisista koostuva kongregaatio ei lämmennyt yritysmaailmasta tulleen rehtorinsa ehdotukselle ja rehtorin esitys äänestettiin nurin. Nykyisin Oxfordin 25-jäsenisessä hallituksessa on neljä ulkopuolista jäsentä, joiksi kelpuutetaan esimerkiksi yliopiston entiset hallintovirkamiehet.

Englannissa hallinto on järjestetty Oxfordin tapaan ainoastaan maan toisessa huippuyliopistossa Cambridgessä. Tavisyliopistoissa ulkopuolisten valta on suurempi.

Kuulemamme mukaan Oxfordissa yliopiston itsehallinto tehdään ajoissa selväksi myös lahjoittajille, joille kerrotaan, että Oxford päättää itse akateemisesta strategiastaan ja tutkimuksensa suunnasta. Lahjoittajien on siis turha yrittää vaikuttaa siihen, tutkitaanko heidän rahoillaan heksametrejä vai atomeja.

Vierailumme päätteeksi Oxfordin tutkimusjohtaja esitti yllättäen delegaatiollemme vetoomuksen: Älkää hyvät poliitikot suunnatko rahaa soveltavaan tutkimukseen perustutkimuksen kustannuksella! Valtion ei pidä vaatia tieteeltä hyödyllisyyttä! Ikinä ei voi tietää, millä alalla seuraava läpimurto tapahtuu. Tutkimuksen on saatava harhautua myös poluille, joilta mitään ei löydykään.

Englanti on luokkayhteiskunta, mikä näkyy maassa kaikkialla, mutta erityisesti kouluissa. Vierailimme myös muutamassa koulussa, kahdessa valtion koulussa sekä yhdessä yksityisessä uskonnollisen säätiön avustamassa koulussa. Yksityisiä kouluja on Englannin kouluista vain 7%, mutta eliittiyliopistojen opiskelijoista puolet tulee nimenomaan niistä. Yksityisiä kouluja ja eliittiyliopistoja yhdistävä tekijä ovat korkeat lukukausimaksut.

Kouluista jäi mieleen erityisesti se, että valtion kouluissa köyhimmille lapsille tarjoiltiin ilmainen kouluateria, mutta varakkaiden lapsilla oli omat eväät.