Mitä yliopiston autonomia edellyttää

Opetusministeriössä valmistellun yliopistoreformin tarkoituksena on kasvattaa yliopistojen itsenäisyyttä, autonomiaa.

Kiistellyn yliopistolain keskeisimpiä kohtia ovatkin ne, jotka tavalla tai toisella vaikuttavat yliopistojen autonomiaan, joko sitä lisäten tai sitä syöden. Tätä olemme myös Tieteentekijöiden liiton lausunnossa painottaneet.

Tällä kannalla on ollut Vihreä eduskuntaryhmä. Meidän mielestämme yliopistolain tehtävänä on turvata tutkimuksen ja opetuksen riippumattomuus, sillä ne ovat sivistysyliopiston reunaehtoja.

Tästä syystä olemme vaatineet, että yliopiston hallituksen enemmistö säilyisi yliopistolaisilla. Toistaiseksi emme ole saaneet tukea tähän vaatimukseemme muilta hallituspuolueilta.

Jos jollekin taholle yliopistolaissa taataa autonomia, sen saa yliopiston hallitus. Yliopistolain Troijan hevonen on tässä: yliopistolain luonnoksen mukaan hallitus on kyllä vastuullinen yliopistokollegiolle, mitä tulee yliopiston tilinpitoon, mutta tieteen sisältöön vaikuttavista strategisista linjauksista se ei ole vastuussa millekään taholle. Mitä tulee kysymykseen tutkimuksen vapaudesta ja perustutkimuksen arvosta, tässä on se lakikohta, joka muodostaa niiden todellisen uhan. Tässä on opetusministerössä valmistellun yliopistolain pahin sudenkuoppa.

En ole niinkään huolestunut yliopistojen rahoituksesta kuin lain mahdollisuudesta turvata tutkimuksen ja opetuksen autonomia. Rahaa on mahdollista aina lisätä, laki muuttuu huomattavasti jähmeämmin. Minun tämänhetkinen käsitykseni on se, että yliopistojen rahoitus pysyy siirtymävaiheessa suunnilleen samalla tasolla kuin se on ollut aikaisemmin. Jatkossa rahoitus muuttuu sen mukaan, millaisiin rahoituskriteereihin siirrytään. Tästä opetusministeriö on luvannut neuvotella yhdessä yliopistojen kanssa.

Huolestuttavaa on se, miten yliopistouudistus vaikuttaa yksittäisten oppiaineiden mahdollisuuteen saada rahoitusta tilanteessa, jossa joudutaan jakamaan niukkuutta. Tämä on säätiöyliopistojenkin kohtalonkysymys. Vaikka lamasta tulisi miten syvä tahansa, vakavaraiset, eteenpäin katsovat yritykset panostavat normaaliin tapaan tuotekehitykseensä ja tutkimukseen. Pienemmät sekä ei-niin-vakavaraiset eivät - ne panevat laman aikana kassan lukkoon ja avaimen piiloon. Vaikka ei firman vakavaraisuuskaan kansainvälisen valuuttakriisin aikana mitään takeita anna. Kun kassasta loppuu raha, se loppuu.

Julkisoikeudellisten yliopistojen kohdalla kaikkein olennaisin kysymys on se, mikä taho päättää niiden strategiasta ja resursseista. Kenellä on ylin valta? Opetusministeriö vastaa: yliopiston hallituksella, joka ei ole vastuussa päätöksistään kenellekään, eikä varsinkaan yliopistolaisista koostuvalle yliopistokollegiolle. Yliopistokollegiolla ei ole muuta virkaa kuin toimia vaalikollegiona aina uutta hallitusta valittaessa. Hallitusta se ei voi erottaa, vaikka hallitus ajaisi puhtaasti yritysmaailman intressejä, myisi parhaat tutkijat markkinavoimille ja jättäisi ns. tuottamattomat kulttuuri- tai yhteiskunnalliset tieteet ilman minkäänlaisia tosiasiallisia toimintaedellytyksiä.
Tässä on yliopistolain vakavin epäkohta.