Yliopistolain luonnos

Sivistyspoliittisen ministeriövaliokunnan 20.1. 2009 hyväksymä esitys yliopistolaiksi on luettavissa Tieteentekijöiden liiton sivuilta. Opetusministeriön sivuilta lakia ei kumma kyllä vielä löydy.

Opetusministeriön tiedote sivistyspoliittisen ministeriryhmän kokouksesta on sen sijaan luettavissa OPM:n sivuilla. Myös ministeri Virkkunen kertoo sivpolin päätöksistä lyhyesti blogissaan.

Tieteentekijöiden liitto ja Professroriliitto julkaisivat eilen tiedotteen, jossa ihmettelevät, miksei lausuntokierros ole juurikaan vaikuttanut lain sisältöön. Muiden muassa kelpoisuusehdoista päättäminen johtosäännöissä ja ulkopuolisten enemmistö hallituksissa ovat säilyneet esityksessä kiveen hakattuina yliopistolaisten vastustuksesta huolimatta.

Ministeri Virkkunen selvästikin ennakoi tämän kritiikin, koska hän kirjoitti blogissaan heti sivistyspoliittisen ministerivaliokunnanjälkeen näin: "Pääperiaatteet ovat samat kuin lain luonnosvaiheessakin, mutta toki syksyn kuulemiskierrokselta tulleet 160 lausuntoa ovat vaikuttaneet lain moniin yksityiskohtiin."

Ministerin käsityksen mukaan lain kuulemiskierros on siis sitä varten, että asianomaisilla on mahdollisuus vaikuttaa lain yksityiskohtiin. Päälinjat päätetään poliittisesti. Missä demokratia, voi kysyä. Yliopistolain suuret linjat eivät vastaa myöskään Vihreän eduskuntaryhmän tavoitteita, joista kirjoitan täällä.

Johtaja Anita Lehikoinen opetusministeriöstä luettelee tämän päivän Hesarissa, mikä kaikki yliopistolaissa muuttui kuulemiskierroksen ja kentän lausuntojen perusteella: "Yliopistotehtäväpykälään lisättiin elinikäisen oppimisen edistäminen. Myös yliopistokeskukset ovat nyt siellä. Henkilöstön määräaikaisuuden perusteluihin tehtiin muutos, eli poistettiin se, että pätevöityminen tutkimus- ja opetustehtäviin olisi määräaikaisuuden perustelu."
"Professoreitten kutsumenettelyä tiukennettiin, ja yliopistokollegion asemaa vahvistettiin poistamalla valtuutetut. Myös säätiöyliopiston hallintomalliin tehtiin ihan uusi pykälä, joka tuo päätösvallan akateemisista asioista sisäiselle monijäseniselle elimelle."

Nämä muutokset ovat kosmeettisia verrattuna siihen, että yliopistoilta viedään uuden lain myötä autonomia päättää omista asioistaan.

Yliopistolakiuudistuksen suurin ongelma on se, ettei missään vaiheessa ole käyty julkista keskustelua siitä, mitä yliopiston autonomialla ymmärretään, tai mikä on yliopiston idea, perustehtävä. Siksi yliopistolakikin on poliittisen prosessin tulos. Kriittinen ajattelu (jota itse asiassa voisi pitää yliopiston tehtävänä) ei siinä näy.

HS muuten kirjoitti sivistyspoliittisen ministerivaliokunnan kokouksen jälkeen, että yliopistokeskukset saivat maininnan yliopistolakiin ja sen kautta niiden asema on turvattu. Todellisuudessahan laissa sanotaan, että yliopistoilla "voi olla" (keskustapuolueen vaatimia) yliopistokeskuksia. Potentiaalisuutta ilmaiseva "voi olla" ei vielä tarkoita sitä, että yliopistokeskuksia olisi, saati että niiden asema olisi turvattu. Sehän edellyttäisi varmaa tai automaattista rahoitusta, mitä laki ei ainakaan toistaiseksi lupaa.

Rahoituksesta puheen ollen, yliopistolain perusteisiin sivistyspoliittinen ministeriövaliokunta otti seuraavan, yliopistolain perusteluosaan liitetyn kannan: "Valtiontalouden tuottavuusohjelman uudet tuottavuustoimenpiteet vuosille 2012-2015 eivät sellaisenaan koske uudessa oikeushenkilöasemassa toimivia yliopistoja." Nähtäväksi jää, miten VM linjausta tulkitsee.