Ei kuluttamiselle! Kyllä veroille!

Ensi viikolla kevätistuntokaudelle kokoontuva eduskunta saa ensimmäiseksi käsittelyynsä hallituksen lisäelvytysbudjetin.

Hallituspuolueen rivijäsen on saanut istuntotauon aikana seurata silmät pyöreinä hallituskumppaneiden ideoita elvytyksen toimenpiteiksi. Vanhasen viesti on ollut selkeän yksitotinen: ei pidä lamaantua, pitää kuluttaa entiseen tapaan, se on isänmaallista ja pitää hyvinvoinnin pyörät pyörimässä. Jos ei kuluta, tulee pahoinvointi.

Mitä, emmekö oppineet kulutusjuhlista mitään? Siitähän se varsinainen krapula tulee, kun on kulutettu miten sattuu ja otettu kulutusluottoa vailla varsinaista maksuvalmiutta. Ja nytkö pitäisi jatkaa samaa rataa?

Kuluttamisen ihannointi kuulostaa irvokkaalta tilanteessa, jossa suuri osa kansalaista on vaarassa jäädä työttömäksi ja ilmastokriisi vähintäänkin yhtä lailla realismia nyt kuin puoli vuotta sitten. Vasta viherpestyt poliitikot ovat näköjään unohtaneet oppimansa nopeasti. Mitäpä ilmastokriisistä, tässä on nyt isommat kriisit kyseessä.

Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö sen sijaan kirjoittaa Aamulehdessä vähän yllättäenkin hallituksen elvytyspainotuksista kriittiseen sävyyn. Sauli painottaa, ettei lamaa edeltänyt talous ollut terve sekään, vaan perustui nimenomaan kuplalle, jonka hajoamista tässä kauhistellaan, koko maailma. Elvytystä suunniteltaessa olisikin kysyttävä, yritetäänkö julkisin varoin ylläpitää epätervettä, epärealistista kulutustasoa, jo jos, niin ymmärretäänkö, ettei niin päästä pitkälle.

Huonoa elvytystä on se, että julkisin varoin tuetaan energiaa tuhlaavaa vanhaa teollisuutta. Rohkea Obama sen sijaan kehotti - valtion jo vahvasti tukemaa - autoteollisuutta kehittämään autojaan vähäpäästöisempään suuntaan, sillä siinä on tulevaisuus, niin ilmaston kuin amerikkalaisen autoteollisuudenkin näkökulmasta. Amerikkalainen autoeollisuus ei Obaman puheista ilahtunut, mutta onko poliitikkojen tehtävä lausua asioita jotka ilahduttavat autoteollisuutta? Eikö politiikan pidä nähdä kvartaalitaloutta kauemmas?

Suomen keskustankin (demareista nyt puhumattakaan) pitäisi tajuta, että yhteiskuntarakenne on peruuttamattomasti muuttunut eikä paluuta teollisuusyhteiskuntaan ole. Siksi pitää Vihreiden vaatimusten mukaan satsata palvelutyöpaikkojen synnyttämiseen, ihmisten kouluttamiseen - ja esimerkiksi tasata vanhemmuudesta aiheutuvat kulut, jotta pienyrittäjät uskaltavat laman korvilla työllistää myös nuoria naisia.

Opetusministeriö on ehdottanut, että suuri osa valtion elvytysrahoista ohjattaisiin koulutukseen ja kulttuuriin. Ehdotus on kannatettava.

Ministeriö käyttäisi esimerkiksi 8 miljoonaa euroa vailla ammatillista koulutusta olevien työntekijöiden koulutustason parantamiseen ja 6,5 miljoonaa euroa ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen lisäämiseen. Lisäksi 10, 5 miljoonaa ohjattaisiin koulujen rakentamiseen ja korjaamiseen. Kulttuuribudjetinkin puolella merkittävimmät satsaukset menisivät itse asiassa rakentamiseen, mm. Svenska Teatern saisi 40 miljoonaa euroa peruskorjausta varten.

Koulutustason parantaminen on paras vakuutus työttömyyttä vastaan ja lisää hyvinvointia pitkällä tähtäimellä. Koulutuspaikkojen lisäämisellä ehkäistään nuorisotyöttömyyttä ja syrjäytymistä. Rakennushankkeilla on merkittäviä työllistäviä vaikutuksia.

Aivan hyvää elvytystä on myös julkisten menojen kasvattaminen esimerkiksi antamalla kunnille rahaa peruspalveluihin. Kunnat ovat merkittäviä työllistäjiä ja jos jotakin on syytä viime laman virheistä muistaa niin se, että palvelujen ei pidä antaa rapautua. 90-luvun laskua maksetaan edelleen esimerkiksi nuorten lisääntyneenä syrjäytymisenä.

Veronalennukset ovat taantuman aikaan poliitikoille houkuttelevia, mutta täytyy muistaa että samalla heikennetään peruspalveluiden rahoituspohjaa. Laman aikana täytyy ottaa niiltä, joilla on ja antaa niille jotka eniten tarvitsevat: progressiota peliin! varallisuusvero takaisin!

Varallisuusveron poisti edellinen hallitus 1.1.2006. Tämä oppositiolle kipeänä muistutuksena.